Asuntolaina myönnetään nimensä mukaisesti asunnon ostoon. Asuntolainaa voi saada myös asunnon rakentamiseen tai remontointiin.

Tärkeintä asuntolainan myöntämiselle on se, että hakijalla on säännölliset tulot. Rahoitusyhtiöt haluavat varmistua, että lainanottajalla on kyky maksaa lainan lyhennykset ja korot. Lainaa hakiessaan asiakkaan tulee kertoa rahoitusyhtiölle totuudenmukaiset tiedot tuloistaan ja menoistaan. Rahoitusyhtiö haluaa näin vakuuttua, että hakijalle jää lainanhoitokulujen jälkeen rahaa myös muuhun elämiseen, eikä ylivelkaantumisen riskiä ole.

Rahoituslaitokset eivät edellytä, että asuntolainaa otettaessa olisi oltava omia säästöjä. Asuntolainan vakuutena on usein kyseinen asunto. Vakuutta voidaan tarvittaessa täydentää takauksella. Lisätakausta ei tarvita, mikäli lainan ottaja on säästänyt osan asunnon hinnasta etukäteen. Jos muuta vakuutta tarvitaan, kannattaa selvittää, voiko lainaan saada valtion takauksen. Lainan pantiksi voidaan antaa myös lainan ottajan tai jonkun muun omaisuutta.

Suomessa tyypillinen uuden asuntolainan laina-aika on nykyisin 20–25 vuotta; aikaisemmin suosittiin lyhyempiä laina-aikoja. Muualla Euroopassa asuntolainat ovat perinteisesti olleet pidempiä kuin Suomessa, ja niiden korko on pysynyt pitempään vakiona.

Korot

Suomen korkotaso on ollut euroalueseen liittymisen jälkeen aikaisempaa vakaampi. Lainanhoitokustannukset ovat yleisesti pysyneet hallinnassa huolimatta asuntoja hintojen noususta. Lainan korkoa tarkistetaan yleensä vuosittain. Koron vaihteluun on siis syytä varatua. Ottamalla lainaa ja maksamalla siitä lyhennyksiä säästää itselleen omaisuutta. Omaa asuntoa varten otetun lainan korko on verovähennyskelpoinen tiettyyn rajaan asti ja myyntivoitto on kahden vuoden asumisajan jälkeen verovapaa.

Rahoituslaitokset sitovat asuntolainan koron viitekorkoon. Uuden asuntolainan korko sidotaan normaalisti joko rahoituslaitoksen omaan markkinaehtoiseen viitekorkoon (ns. prime-korko) tai euribor-korkoon. Pankit määrittelevät itse primekorkojen suuruuden. Euribor-korkoja on erilaisia ja niiden suuruus noteerataan euroalueen pankkien välisillä markkinoilla. Esimerkiksi kuuden kuukauden euribor-korko pysyy samana aina puoli vuotta kerrallaan.

Asiakas voi sopia pankin kanssa myös kiinteäkorkoisesta lainasta, jolloin korko pysyy koko laina-ajan samana. Tarvittaessa laina voidaan jakaa osiin niin, että osa on sidottu vaihtuvaan korkoon ja osa kiinteään korkoon.

Asuntolainan kokonaiskorko sisältää viitekoron lisäksi marginaalin, joka määritellään asiakaskohtaisesti. Kaikki lainanhoitomaksut sisältävän todellisen vuosikoron avulla asunnontarvitsijat voivat vertailla lainakustannuksia eri rahoituslaitosten välillä.

Valtio myöntää tietyin edellytyksin korkotukea asuntolainoihin. 18–30-vuotiaiden ensiasunnon ostajien käytettävissä on asp-järjestelmä.

Lainan lyhentäminen

Asuntolainan lyhennykseen on kolme eri menetelmää:

• Annuiteetti, jossa kaikki takaisinmaksuerät ovat lähtötilanteessa yhtä suuria (lyhennys + korko). Lyhennyksen osuus on alussa pieni, mutta se kasvaa laina-ajan kuluessa samalla kun koron osuus laskee. Koronmuutos vaikuttaa takaisinmaksuerään.
• Kiinteä annuiteetti, josta usein käytetään nimeä kiinteä tasaerä, eroaa annuiteetista siten, että kaikki takaisinmaksuerät ovat koko laina-ajan yhtä suuria koron muutoksista huolimatta. Jos viitekorko nousee, laina-aika pitenee ja jos viitekorko laskee, laina-aika lyhenee.
• Tasalyhennys, jossa kaikki lyhennykset ovat samansuuruisia. Koron osuus vaihtuu. Tämä on sopiva vaihtoehto, jos voi laina-ajan alussa maksaa suurempia takaisinmaksueriä kuin myöhemmin.

Tarpeen vaatiessa asiakas ja pankki voivat sopia lyhennysvapaista jaksoista, jolloin itse lainaa ei lyhennetä. Asiakkaan pitää kuitenkin maksaa lainan korko säännöllisesti.

(Lähde: Finanssialan keskusliitto)

Aiheesta muualla:

• Kuluttajaviraston tietopaketti asuntolainoista
• Finanssialan Keskusliiton asuntorahoitusselvitys